Uusi kamera ja koekuvat Kintulammilla!

Missäpä muuallakaan? Ohessa kuvia uudella Canonilla, missä on liikaa toimintoja. Yritin kaikkeni mukaan toimia perinteisten arvojen, aukkojen ja aikojen mukaan ja paikoitellen jopa onnistuin. Kuvat on otettu sunnuntaina 14.10. aamupäivällä, jonka päivän aikana Kintulammin alueeseen tutustui varovaisen arvion mukaan 600-800 henkilöä. Auton parkkeerattuaan kuvausrauha oli kuitenkin yksinäisyyteen viittaava. Kuvissa pääosassa on luonto ja kuvaajana Pete Mäkelä.

IMG_5832

Kuivan kesän Kelto-oja Kortejärven tilan lähellä.

IMG_5786

En tiedä mitään sormuksista tai örkeistä. Mutta tämä on Entti!

IMG_5792

Entin takana oli näin tiheä metsä. Jatkoin sivusuunnassa Laukkisuolle.

IMG_5798

Laukkisuo vaatisi vielä hieman kosteutta entistyäkseen oikeaksi suoksi. Mikä on oikea suo?

IMG_5767

Lahopuiden aatelia. Kintulammi, Vattula ls-alue 2018

IMG_5750

Lahopuiden aatelia II . Kintulammi, Vattula ls-alue 2018

Mainokset
Kategoria(t): kintulammi, Kolbma, kortejärvi, Retkeily, tampere, Uncategorized | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Luonto tulee lähelle

Vuosi on sopiva väli päivitysten välillä. Tavallaan se kuvastaa, että on ollut jotain muutakin tärkeämpää tekemistä ja toisaalta sitä, että kun on oppimassa jotain uutta ei ole aikaa tai varsinkaan taitoa kertoa tästä oppimastaan vielä mitään järkevää. Oppiminen on usemmiten pitkä tie, mutta polkua johdonmukaisesti seuratessaan saattaa joskus päästä jossain asiassa perille.  No ei minulla ehkä nytkään ole mitään erityistä kertomista, mutta kirjoitan silti.

p1130458.jpg

Tätä polku seuraamalla voi päästä perille. Mutta pitää osata kiiruhtaa hitaasti, ettei hairahda tai luiskahda polulta, saati sitten lopussa ajaudu täyteen pimeyteen.

Olen ollut nyt viimeisten puolentoista vuoden ajan tiiviisti tekemisissä luonnon kanssa. Olenhan sitä aiemminkin ollut, mutta nyt se on tuntunut siltä, kuin olisin jotenkin töissä sen kanssa ja sen mukana. Vähän kuin olisin tekemässä luonnon kanssa jotain yhteistä. Se lienee kuitenkin melkein mahdottomuus, sillä edelleen kaikista ympäristöoppeja sisältävistä vuosista ja aiemmasta luontosuhteesta huolimatta olen itsekin surkea luonnon hyväksikäyttäjä rankalla kädellä.

P1130456

Kirkkokiven laavu tai katos Kintulammilla. Tämä komistus on Malin Moision suunnittelema.

Tästäkin huolimatta olen löytänyt oman linjani mitä pitkin vetää raskasta rekeä kohden parempaa maailmaa. Ensinnäkin koen asian tähdellisenä ja tärkeänä itseni kannalta, mikä on tavallaan lupaus itselleni, että olen oikealla tiellä. Uskon muutoinkin ensikokemuksen arvioon ja intuitioon. Varsinainen linja tai työ tai agenda yms. jääköön nyt sen enempää tässä vaiheessa avaamatta, mutta karkealla tasolla kyse on työskentelystä ihmisten parissa. Lobbaamisesta luonnon puolesta oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Eli nyt.

20180531_112414

Saarijärven laavu. Tämänkin Malin suunnitteli. 🙂

Viimeinen vuosi on ollut huikea menestys esimerkiksi Kintulammin retkeily- ja luonnonsuojelualueen kanssa. Olen saanut toimia alueella rakennus ja huoltohommissa ja päällekatsojana. Alueella on käynyt kaavaillun 10 000 hengen sijaan arviolta 30-40 000 ihmistä. Arvioni mukaan ulkoilevat ihmiset ovat pääosin päiväretkeilijöitä. Alueen läheisyys Tampereen kaupunkiin nähden on tuottanut uuden havainnon. Päiväretkeilijöiden tilalle on tullut tuntiretkeilijät, joiden kokonaisivisiitti luontoon kestää 2-4 tuntia. Ajetaan autolla 25 minuuttia parkkiin. kävellään kilometri laavulle, makkarat, kahvit ja leivät nuotiolla ja takaisin autolle ja kotiin. Kokonaisaika joskus jopa lähemmäs kahta tuntia. Nähdäkseni tämä on ensiarvoisen tärkeä huomio ja vielä tärkeämpi ottaa huomioon uusia lähialueita suunnitellessa. Tälläisesta käyttäytymisestä emme tienneet mitään vielä pari vuotta sitten.

P1130443

Kaukauloisten kallion laavu. Suunnittelija Manu Humppi. Tässä on oikean Batlaavun mallia.

Kintulammin Kortejärven tilalla pidettiin avoimia elokuun viikonloppuina. Kortejärven Eloisa Elokuu. Ja sitä se oli. Väkeä pörräsi tilan ympäristössä jokaisena viikonloppuna kiitettävästi. Tampereen seudun joukkoliikenne, eli Nyssekin saatiin mukaan ja käyttöä oli. Vaikka kyseesä on lähikohde autollisille, sitä se ei välttämättä ole autottomille, eikä varsinkaan liikuntarajoitteisille. Onko näille tarinoille tulossa jatkoa selviää taas seuraavan vuoden aikana. Kintulammin retkeily- ja luonnonsuojelualue kuitenkin on ja pysyy sijoillaan kaikesta ympärillään tapahtuvasta huolimatta. Ehkä vanhimpien, yli 400 vuotta vanhojen aihkien mielestä tälläinen touhu on vain ohut kerros kaarnaa kokonaisuudessa.

P1130461

Kintulammin laavu. Tämän suunnitteli Mattias Puronniemi. Pikku kömmänä paikallaan 🙂

Kintulammin tarina on ollut esillä monessa yhteydessä lehtien ja esimerkiksi bloggarien teksteissä. Ohessa muutama linkki viime aikoina esiintyneisiin blogikirjoituksiin liittyen Kintulammin alueeseen. Pete

https://eraipana.wordpress.com/2018/09/01/kintulammin-maja2v-synttaria-ja-luonon-rauhaa-simppelisti/

http://optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi/tag/kintulammi/https://mtbfin.eu/kintulammen-retkeilyalue-tampere/

https://retkipaikka.fi/upouusia-reitteja-tampereella-ensiaskeleet-talvisen-kintulammin-retkeilyalueella/

https://www.kasintehtyajakaunista.fi/2018/06/kintulammi-retkeily-ja.html

http://elamanihelina.blogspot.com/2013/05/tampereen-seudun-retkeilykohteet-osa-2.html

http://kansalaisareena.fi/verkkoareena/tampereen-uuden-suojelualueen-retkeilya-kehitetaan-vapaaehtoisten-avulla/

https://www.johannaloukaskorpi.net/blogi/2018/05/05/24679

http://www.rantapallo.fi/rajatapaukset/kintulammi-kateva-luontoretkikohde-tampereella/

http://www.mixturepictures.kalsarit.net/metsat/kintulampi.shtml

https://blogivirta.fi/blogit/3378465-kintulammi-retkeily-ja-luonnonsuojelualue-tampereella

http://bubblare.fi/kintulammi-retkeily-ja-luonnonsuojelualue-tampereella/

https://blyygiblumsteri.wordpress.com/2018/08/12/huippu-retkipaikka-kintulammi/

https://visittampere.fi/kohteet/kintulammin-retkeilyalue/

https://reissupete.wordpress.com/2017/06/12/kintulammin-retkeilyreitit-2017/

https://moreenimedia.uta.fi/2017/12/01/tampereen-kaupungin-lahja-satavuotiaalle-suomelle-on-kaksi-uutta-luonnonsuojelualuetta/

https://mennaanmetsaan.wordpress.com/2018/01/15/kunnostus-toi-ruuhkaa-kintulammin-retkipoluille/

https://kohokohdat.fi/tampere/kaunis-saarijarvi-ja-kintulammin-retkeilyalue-tampereen-uusi-luontoihmisen-olohuone/

 

 

 

Kategoria(t): kintulammi, kortejärvi, Retkeily, Uncategorized | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Tamppaustalkoot Kintulammilla

Viikonloppuna 13.-15.10.2017 vietettiin tamppaustalkoita Kintulammin retkeilyalueella. Tarkoitus oli vahvistaa alueelle langoin ja puumaalauksin merkattuja uusia reittejä myös maapohjan osalta. Tähän tarvittiin kymmenittäin jykeviä kengänpohjia, sekä aimo annos Pirkanmaalaista tamppaushenkeä.

20171014_103452

Uutta uraa Kaukaloiselle.

Paikalle oli kutsuttu väkeä pääosin sosiaalisen median kautta ja jo ennakolta oli nähtävissä, että tapahtuma herätti suunnattomasti mielenkiintoa. Tapahtuman pääpaikaksi saimme alueen ytimessä sijaitsevan Kortejärven tilan. Siellä oli tilaa ruokailla, saunoa ja majoittua sekä ulkona, että sisällä.

Ensimmäinen tamppausjono nytkähti liikkeelle perjantaina klo 18. Parinkymmenen hengen tamppue vaappui pitkin hämärtyvää metsää Kaukaloisen kautta kohden Kintulammia. Otsalamput syttyivät puolessa välissä matkaa ja metsä näyttäytyi varsin uudessa valossa. Matkanteko ja aika tuntuivat pysähtyneen. Takaisin Kortejärvelle saavuttiin sopivasti saunan ollessa valmiina vastaanottamaan kostean metsän tamppaajat.

Lauantai oli kaikkien tamppauspäivien merkkipäivä. Väkeä saapui jo aamutuimaan lisää paikalle ja lähdimme matkaan klo 10 Yleisradion Suomikierroksen valtakunnallisen lähetyksen merkeissä. Vajaat kolmekymmentä tamppaajaa raahasivat rytmikkäästi jalkojaan pitkin Kintulammin kosteaa maaperää. Varsin pian selvisi, että varvukkoa sisältävä tampasto, eli tampattava alue, oli kaikkein haastavinta alustaa. Sellaisilla seuduilla tamppaaminen tuli suorittaa erityistä saappaankärkitekniikkaa käyttäen. Tässä onnistuivat vain harjaantuneimmat tamppaajat, mutta kaikkien panos yleistamppauksessa oli kuitenkin tähdellisen merkittävää.

20171014_100651

Yleisradion Suomikierros oli saattelemassa meitä poluttomille teille.

Lauantain aamulenkin lisäksi päivään mahtui vielä ns. pitkälenkki, sekä iltapuolen kolmas lenkki. Väkeä tuli ja meni ja jokainen tamppue täyttyi runsaslukuisesti aktiivisista tamppaajista. Harjaantuneimmat ja kestävimmät tampparit osallistuivat kaikkiin mainittuihin lenkkeihin, sekä vielä sunnuntaiaamun viimeiseenkin lenkkiin. Ahkerimmille tamppareille kertyi viikonlopun aikana puolensataa tamppauskilometriä.

Alueen uudet reitit kartalla

Maastoon tehdyt urat näkyvät nyt melko hyvin alueen joka kolkassa. HUOMIO! Täysin uudet reitit on maalattu metsään keltamullalla ja reittejä seuraava puuvillalanka on edelleen maastossa. Vanhat ja olemassa olevat polut ovat vielä merkkaamatta tai ovat merkattu jo kauan sitten eri värein jonkun muun toimesta. Reitit kulkevat alueen halkaisevan sähkölinjan yli monesta kohtaa. Näillä kohden tullaan tekemään vielä lisämerkintää, sillä urat eivät näy kovin hyvin linjan alueella.

Reitit_I copy

Kintulammin retkeilyalueen uudet reitit, melkein lopullisessa muodossaan.

Viikonlopun aikana talkoolaiset saunotettiin pariinkin otteeseen ja kyllästettiin talkookeitolla. Suuri kiitos keittiölle, saunamajurille, Ylitampeille ja Suurtampeille (lenkkivastaavat) sekä ennen kaikkea osallistuneille tamppaajille.

Kolbman porukoista paikalla oli noin 16 henkeä. Keittiötä hoitivat Merja ja Iitu ja sauna- ja lämmitys-majurina toimi Riku. Tunturiladun keskuudessa on viime aikoina kuulutettu latuyhdistysten ja miksi ei muidenkin yhdistysten paikallisen yhteistyön perään. Kolbmasta voi ottaa mallia koko valtakunta. Järjestäjinä tämänkertaiselle tapahtumalle ja  viikonlopulle toimivat Ekokumppanit, Tunturikerho Kolbma, Luonnonsuojeluliitto Tampere, Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ja Tampereen Taivaltajat.

Lopuksi vielä video teille kaikille asiasta kiinnostuneille. Epäilemättä viikonlopun jälkeen moni jäi muistelemaan Tamppioiden, Tamppoonien ja Tampaxien merkitystä, mutta https://kintulammi.fi/blogi/tamppaustalkoot/ linkin takaa voit käydä katsomassa videotaidonnäytettä alan huippujen esittämänä.

 

 

Kategoria(t): kintulammi, Kolbma, kortejärvi, Retkeily, talkoot, Uncategorized, ympäristökasvatus | Kommentoi

Kintulammin retkeilyreitit 2017

Pääsin mukaan toteuttamaan Tampereen ensimmäistä retkeilyreitistöä. Olen ollut vuodesta 2013 mukana Ekokumppanit Oy:n projekteissa ja tämä nyt toteutettava retkeilykokonaisuus on mielestäni projektien eliittiä. Tosin langat ovat omissa käsissä minun ja Projektipäällikön kanssa, joten lopuksi sitten katsotaan peiliin.

hiihtäjä_voimapolku 4

Allekirjoittanut kuvaa itseään varjona Kaukaloisen ja Kintulammin välissä talvella 2014. Ensimmäisen reissun alueelle tein 1990-luvun alussa.

Kintulammin alueesta on puhuttu jo aiemminkin. Vuonna 2007 sinne valmistui hks, eli hoito- ja käyttösuunnitelma. Iso osa näistä nytkin toteutettavista reiteistä ja rakenteista on jo mainittu siellä, mutta syistä ja toisista asiat vain tahtovat lykkääntyä. No, mitäpä on 10 vuotta metsälle ja puille? Ei yhtään mitään. Jollekin yksittäiselle kilpikaarnamännylle ehkä yhden tai kahden millin lisäystä ympärysmittaan. Jotkin yksittäiset asiat näyttävät ehkä muuttuneen hieman, mutta ei paljoa. Puska on lisääntynyt ja kuusikot tiheentyneet ja pimeentyneet.

20170612_193517.jpg

Kirkkokiven kuusikkoa kesäkuussa 2017. Aikoinaan, ennen vanhaan, karjapaimenet kävivät kirkkokivellä sunnuntaisin kirkossa, Aitolahden kirkon sijaitessa liian kaukana. Karjaa ei sopinut jättää metsään yksin.

Vuoden 2017 aikana alueelle tehdään useita retkeilyrakenteita, opastauluja ja reittien kyltityksiä. Uusia polkuja tulee ainakin 2-5 kilometriä ja kaikki viitoitetaan eksymisen estämiseksi. Laavuja tulee ainakin Kintulammille (C), (mikä on muuten alueen uusi virallinen kutsumanimi) Saarijärvelle (N) ja Kaukaloiselle (D). Nuotiopaikkoja on suunniteltu Kaulamoiselle kartan luoteisnurkkaan ja Keltolammille kartan koillisnurkkaan. Alueen ehkä tärkein rakenne on tulossa Kirkkokiven viereen. Keskuslaavuksi (E) kutsumamme rakenne on vielä hahmollaan, mutta kaikkiaan paikan on tarkoitus palvella ennen kaikkea kouluja, seurakuntia, luontopalveluyrittäjiä ja muita vastaavia. Keskuslaavun yhteyksien on tarkoitus olla esteettömiä soveltuvin osin alkaen parkkipaikalta F.

kintulampi_teisko_aitolahti

Alustava suunnitelma Kintulammin retkeilyalueen toteutukselle. Keltaisella merkityt ovat nyt toteutuksen alla olevia polkuja. Pitkospuita tulee paljon enemmän ja reitit tulevat muuttumaan vielä moneen kertaan kesän aikana.

Tampereen ensimmäinen, virallisia retkeilyreittejä palveluineen sisältävä retkeilyalue on kooltaan yhteensä noin 650 ha. Alueelle tulee retkeilyreittejä n. 11 kilometriä, 4-5 laavua, pitkospuita, nuotiopaikkoja ja opasteita. Alueelle tulee puuhuolto ja kompostoivat huussit leiripaikoilla. Lähestymispisteitä ovat Kintulammin P-paikka ja Kortejärven P-paikka, sekä bussiyhteys TKL:n bussilta. (Peuranta 5506, koitetaan saada vyöhykkeelle B ja lisää vuoroja)

Koko Kintulammin retkeilyalueesta tehdään täysin roskaton retkeilyalue. Alueella ei anneta lainkaan mahdollisuuksia roskien jättämiseen, vaan kaikkien retkeilijöiden ja palveluiden käyttäjien on hoidettava itse roskansa alueelta. Alueella valvotaan roskattoman retkeilyn toteutumista vuoden 2018 ajan hankkeessa olevien retkeily- ja luonnonsuojeluyhdistysten raporttien perusteella.

kultainen_kelo

Kultainen kelo vain parisataa metriä Kortejärven tilalta. Rahoitettu. Ei rakovalkea käyttöön!

Kintulammin retkeilyalue sisältää jo ennestään kaksi eri aikaan perustettua luonnonsuojelualuetta. Vattulan säästömetsä on rauhoitettu jo vuonna 1959 ja onkin alueen upein vanhan metsän alue. Puusto on iältään 200-300 vuotta. Vattulan alueen ympärille liittyy uusin, vuonna 2003 toteutettu luonnonsuojelualue. Kaikkiaan näiden kahden luonnonsuojelualueen koko on 61 hehtaaria. Tällä hetkellä tavoitteena on koko alueen saattaminen luonnonsuojelualueeksi.

kintulampi_tulipaikka

Kintulammen tulipaikka talvella 2014. Talvella 2018 tilanne on toisenlainen.

Kintulammin retkeilyrakenteiden kehittäminen on henkilökohtainen unelma. Vaikea on hienompaa, ja uskallan sanoa, osuvampaa hommaa osalleni keksiä.

Kohti työntäyteistä loppuvuotta.

 

Kategoria(t): kintulammi, Retkeily, Uncategorized, ympäristökasvatus | Avainsanat: , , , , | 3 kommenttia

Expedition Kilpisjärvi – ungasolined 22.-28.4.2017

Tämä reissu tehtiin ilman ylimääräistä fossiilista energiaa, eli polttoainetta, eli moottorikelkkaa.

Viime aikoina on ollut jälleen puhetta Kilpisjärven yliperän risureitin (Kilpisjärvi – Halti) avaamisesta normaaliksi kelkkauraksi. Vastustan luonnollisesti tätä hanketta ja lähdimmekin nyt ajankohtaiseen reisuun, hiihdellessämme alueella pääsiäisen ja vapun välisenä aikana.

kelkkailua saanalla

Kevyttä kelkkauraa Saarijärvellä. Reitti suuntautuu poikkeuksellisesti Tuoljehuhputin suuntaan.

Lähdimme matkaan Kilpiksen luontotuvan parkkipaikalta. Kevyiden mäkien ja loivien kurvien jälkeen laskimme rinkkamme Sadgevarrin tuntumaan Norjan puolelle. Täällä saimme olla rauhassa kelkkailijoilta, sillä Norjassa kelkkailu on melko tarkkaan rajattua puuhaa.

kelkkailua kilpiksellä

Opastetut kelkkareissut tunturiin ovat yleistyneet sitä mukaan kun Metsähallitus on ottanut ”yhteistyökumppaneikseen” kymmeniä alan yrittäjiä. Aiemmin kelkkailua edes yritettiin hillitä.

Yöllä vinkka yltyi melkoisesti ja heräsimme aurinkoiseen mutta talviseen keliin vähine vehkeinemme. Kaikki vaatteet päällä jatkoimme matkaa Norjan puolta seuraillen. Kova länsituuli piti huput tiukasti päässä. Melkoista kevättä, mietimme.

Iltapäivän tunneilla saavuimme Lossuhytalle, missä pidimme ansaitun tauon. Tutkiessani paikkoja huomasin, että tuvan vessa oli ääriään myöden täysi. Samalla hetkellä huomasin koko piha-alueella mustia kökköjä siellä täällä. Hetken mietin ihmisen logiikkaa tilanteessa missä vessa on käyttökelvoton. Näinkö se toimii? Miten itse toimisin? Tarkemman tutkimuksen jälkeen huomasin, että alueella oli ollut koiravaljakkoja ja jätökset olivat niiden jäljiltä. Jatkoimme matkaamme Lossujärven kämpälle reilun kilometrin päähän.

Lossu

Lossujärven kämppä taustalippoineen. Myös suomenpuolen Lossun vessa oli täysi.

Ajatuksemme oli, että jatkaisimme matkaa Norjan kautta Pitsusjärven päähän, mutta tuntureilla ollut usva (sekä ehkä päissämme) aiheutti sen, että jatkoimme matkaa Urttaslaaksoa pitkin Urttashotellille. Matkalla ylitimme ahman jälkijonon.

tauolla urttashotellilla

Tauolla Hotelli Urttaksella.

urttaksen viinahylly

Urttashotellin viinahylly, minkä (retkeilijät ja) kelkkailijat ovat unohtaneet siivota.

Jatkoimme matkaa Govdoskaisin kaakkoiskulmaa hipoen Pitsusjärvelle. Yllätys olikin suuri, kun odottamamme pilkkileirit eivät olleetkaan päätyneet pelkästään Urttas- Rimma- ja Luohtojärville, vaan enin osa leireilijöistä olivat Pitsusjärven jäällä. Laskimme jäällä kaikkiaan 7 leiriä ja noin 30 moottorikelkkaa, joilla oli kaiken aikaa asiaa johonkin.

kelkkailua pitsuksella

Kelkkailua Pitsusjärvellä. Pääosa rantaan tulevista kelkkaurista menivät Pitsuksen autiotuvan vessalle.

Hiihtelimme pilkkijöitä väistellen Pitsusvankkan perille ja laitoimme leirin pystyyn. Illalla komea haloilmiö helli meitä -15 asteen pakkasessa. Todellinen kevätreissu.

pitsuksen halot

Pitsusvankkan halo.

Joskus jossain joku mietti ääneen voiko kelkkailijoiden urasta päätellä ovatko he poromiehiä, rajamiehiä vai huvikelkkailijoita. Pitsuksen päässä oli rässitty ihan huolellisesti ympäriinsä pitkin tunturien seiniä, kuin vanhalla -90 luvulla ikään. Näin myös jäljen, missä poromies oli ajanut kelkalla tunturin seinälle ahman jäljen perässä. Päätelin melko helposti ketkä ovat mitäkin kelkkailijoita.

ahman jäljet ja kelkkalatu

Poromiehen seinälenkki kulkee ahman jäljen perässä.

Pitsuksen päästä lähdimme jälleen Norjaan. Tosin ilman rinkkoja. Hiihdimme rajan yli katsomaan Bitshosjohkan kämppää. Matkalla yhytimme jo toiset ahman jäljet, jotka tosin saattoivat olla saman yksilön, kuin mitä olimme nähneet Urttasvankassa.

Muuta elämää matkallemme toi valtaisa jääpapukaija, sekä muutamat kiirunat.

papukaija

Papukaija tunturissa.

korppikotka tai joku muu

Tämän jäljen jättäjän oli täytynyt olla iso. Paljon isompi kuin mitä luulimme.

Jatkoimme leiriin palattuamme Pitsuksen yli autiotuvalle ja nautimme siellä ansaitun päiväkahvin. Autiotuvan vessan luokse meni melko reilu kelkkaura, joten tästä oli pääteltävissä jotain kelkkailijoiden käyttäytymisestä. Tapasimme kämpällä myös juuri tulleita hiihtäjiä, jotka oli jätetty kelkoilla jonkun kilometrin päähän kämpästä ja näin he olivat siis statukseltaan hiihtäjiä, eivätkä kelkkailijoita, joilta kämppien käyttö taas on kielletty. Ihmettelin monella kämpällä myös tapaa, missä ihmiset hiihtelevät tunturissa ilman kamoja ja kelkkapartio kuljettaa yöpymisvälineet ja muut tavarat kuin rahtina ikään. Alkaa oleen kelkkailijan ja omin voimin liikkuvan raja kuin veteen piirretty viiva. Häviksissä siis.

keväinen tauko

Kelkkapoliisit työssään Pitsuksen rappusilla. Edellinen kuva allekirjoittaneesta samalla paikalla on kesäkuulta 1988.

Jatkoimme Pitsuksen ruuhkan jälkeen kohti Toskaljärveä. Sielläkin oli melko hiljaista. Vain yksi telttakylä ja noin 5-7 kelkkaa. Kelkkalatu järveltä Porolaaksoon sen sijaan oli leveä ja jatkui Porolaakson suuntaisena vielä leveämpänä.

kun on hiljaa ne ei huomaa

Kiirunoita oli kiitettävästi liikkeellä. Tämäkin luuli, ettemme huomaa sitä. Etenkin jos syö vähän väliä jotain maasta. 🙂

Porolaaksossa kuljimme Jogaksen kautta ja todettuamme sen asutuksi kuljimme vielä Porojärven kämpälle todetaksemme senkin asutuksi.  30 kilometrin päivän jälkeen laitoimme teltan kämpän pihaan ja söimme sisällä juttuseurassa.  Seuraava yö kesti unineen 10 tuntia. Rankkaa hommaa.

Aamulla olimme kuin uudet hiihtäjät ja jatkoimme tutkimusretkeämme kohti Taabmantupaa itärajalla. Kuljimme ilman rinkkoja jälleen ja teimme jonkinlaisen ennätyksen kun teimme 16 kilometrin matkan kolmessa tunnissa. Siihen mahtui mukaan myös jutteluhetki Taabman asuijaimiston kanssa. Keli oli aamulla tuhruinen, mutta kirkastui iltaa kohden, joten päätimme lähteä vielä koittamaan onneamme Jogasjärven kämpän suhteen. Pienen pesusession jälkeen matka taittuikin taas hienosti ja saimme kuin saimmekin olla Jogaksen haamujen seurana seuraavan yön.

saivaara kenollaan

Poikkesimme illalla Porovaaran päälle kuuntelemaan jääkiekkotuloksia. Hyvin meni. Tappara johti sarjaa voitoin 3-2. Kuvassa Saivaara Porovaaran rinteiltä kuvattuna.

Jogas tarjoaa alituiseen ja aina rauhalliset unet kulkijalle. Liekö syynä sinne haudatun miehen läsnäolo vai mikä?

Jatkoimme uurastusta viivasuoraa latua tehden kohden Kuonnarjohkan kämppää. Seuraava etappimme oli määräytynyt jääkiekkotulosten mukaan ja etsin siis paikkaa missä voimme (voin) kuunnella sm-liigan ratkaisevan loppuottelun. Kuonnarjohkan kämppä osui sopivasti kohdalle lounasaikaan ja pidimmekin pitkän tauon kämpän suojissa. Iltapäivän tunteina lähdimme jatkamaan matkaa ja kuljimme kalottireittiä seuraillen Kuonnarjohkan laaksoon ja sielä ylös Tuoljehuhputin ja Kuonnarvarrin väliselle painanteelle leireilemään.

loppuleiri

Vika leiri. Suora näköyhteys Saanan mastoon takasi hyvät yhteydet Niiralan monttuun Kuopioon.

Leiristä oli hyvät yhteydet ulkomaailmaan ja illan aikana selvisi muun muassa se, että Tapparasta tuli Suomenmestari taas. Pidin pienen henkisen puheen itselleni voiton kunniaksi. Kannustusta oli jaettu ja nyt se palkittiin.

Seuraavana päivänä herättyämme leirin ohi pyyhälsi 12 kelkkaa. Uusi reitti oli avattu tännekin suuntaan? Me kuitenkin pyyhälsimme rinteeltä alas kohti Kilpisjärveä ja viimeisen päivän hiihtovauhti päätyi 7 km/h lukemiin, emmekä edes hionneet. Hienoa alamäkihaipakkaa. Ajankuluksemme laskimme tuon viimeisen päivän parituntisen hiihtorupeaman kelkkasaldon. Ohitsemme pyyhälsi tuona aikana yhteensä 44 kelkkaa.

Kelkkailun rajoittaminen tämänhetkisestä tilanteesta on tarpeellista. Oikeus kelkkailuun Käsivarren erämaa-alueella tulisi olla vain porotalouden parissa toimivilla, puolustusvoimilla, rajamiehillä, sekä metsähallituksen huoltoporukoilla. matkanjärjestäjien tapa hoitaa hommaa venyy näköjään kuin juicy fruit joten on aika vetää purkka henkeen ja palata lähtökuoppiin, tilanteeseen milloin ns. yksityikelkkailu kiellettiin kokonaan alueella. (90 luvulla) Jos ette muista miksi näin kävi, niin käykää hyvät ihmiset tutustumassa alueen kelkkailukulttuuriin tänä päivänä. Ei kuljeta enää kaukana siitä missä viimeksi oltiin.

Kuulin myös mielenkiintoisen juorun tunturissa. Aloite urahankkeelle Kilpisjärveltä – Haltille olisikin tullut poromiesten taholta. Syynä tähän olisi se, että tällöin paliskunnalla olisi oikeus sulkea reitti milloin tahansa porotaloudellisiin syihin vedoten. Liekö totta, mutta jännä näkökulma kuitenkin, sillä nyt kun matkanjärjestäjät tekevät turistireissujaan metsähallituksen erikoisluvalla, ei tälläistä mahdollisuutta ole, koska yksityiskelkkailu alueella on kielletty jo muutenkin.

Itse olen lähettänyt viestiä haluamastani tilanteesta Kilpisjärven hoito- ja käyttösuunnitelmaa valmistelevalle ryhmälle. Tee sinäkin niin osoitteessa http://www.metsa.fi/kasivarsisuunnittelu

kartta

Reittimme MML kartalla. Matkaa tuli kaikkiaan noin 130 kilometriä. Punaiset pallukat ovat leirejä.

Kategoria(t): Käsivarren erämaa-alue, Käsivarren hoito- ja käyttösuunnitelma, Retkeily, Uncategorized, ympäristökasvatus | Avainsanat: , , , , | 3 kommenttia

Kolbman ja Partioaitan retkikeitin iltamat 8.5.2017 klo 18 Bikinibaarilla!

Kolbma järjestää taas laadukasta ohjelmaa Tampereella. Tällä kertaa käsittelyssä ovat retkikeittimet. Käymme läpi erilaiset keitinmallit ja niissä käytettävät polttoainevaihtoehdot. Yhtenä erikoisuutena mukana on kasa risukeittimiä ja keitinlaatikoita, jotka molemmat välineet ovat herättäneet viime aikoina runsaasti keskustelua. Pisteenä iin päälle Joppe Ranta esittelee kauden Primuksen uutuudet ja keskustelee kanssamme keittimistä yleensä.

retkikeitinilta_pieni

Tunturikerho Kolbman retkikeitinilta juliste. pic. Pete Mäkelä

Kategoria(t): Kolbma, Retkeily, Uncategorized | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Turvallisesti tuntureilla – Eksymättä erämaissa

Jatkamme Tunturikerho Kolbman kanssa laadukkaiden esitelmien sarjaa. Ensiksi järjestimme Saamelais- ja Autiotupa illat Tampereen pääkirjasto Metsossa. Nyt vuorossa on tunturiturvallisuuteen keskittyvä asiantuntijavetoinen seminaari Tampereen Sampolan isossa salissa.

juliste-pieni-uusin

Kuvassa tilaisuuden juliste. Myrskykuva on Huippuvuorilta, mutta samankaltaisia olosuhteita on kohdattavissa joka talvi Lapin selkosilla.

 

Seminaarin ajatus lähti viimeisten vuosien uutisotsikoista, missä retkeilijöitä on menehtynyt tai paleltunut tunturialueilla ja erämaissa. Päätimme kohdistaa järjestöjen ja yritysten ajatukset ja intressit turvallisuuteen ja järjestää aiheesta ilmainen seminaari suomen parhaiden asiantuntijoiden ja kouluttajien johdolla.
Kari ”Vaiska” Vainio on suomen pitkäaikaisimpia retkeilyasiantuntijoita, joka on luonut uuden uran Lvjk:n jälkimainingeissa Ankarat Avotunturit koulutusohjelman myötä. Samasta koulutuslinjasta on peräisin myös Jaakko ”Korpijaakko” Heikka, jonka asiantuntemus on vertaansa vailla suomalaisessa retkeilygenressä. Ihmisen toiminta hätätilanteissa on LT Heikki Karisen ominta alaa. Karinen on toiminut useiden arktisille alueille ja vuoristoon suuntautuneiden retkikuntien lääkärinä, sekä muiden toimien ohessa tv:stä tutun Huippujengin retkikuntalääkärinä.

l5ilta

Islanti 2001. Keskellä sisämaata iski kova tuuli. Tai oikeastaan tuuli alkoi täsmällisesti jokaisena iltapäivänä samalla kellonlyömällä. Opimme hyvin pystyttämään telttoja kovassa kelissä.

VAPAA PÄÄSY

Järjestelyissä mukana:
Tunturikerho Kolbma, Tunturilatu ry
Ankarat Avotunturit
Työväenopisto Sampola
Suomen Arktinen Klubi ry
Suomen Latu ry
Partioaitta

Kategoria(t): Käsivarren erämaa-alue, Kolbma, Retkeily, retkiluistelu, Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , | Kommentoi