Neljä vuotta sitten Kintulammin tarina oli alussa. Silloin tein myös näemmä viimeisimmän päivityksen. Paljon on muuttunut sen jälkeen ja Kintulammikin on enää osa kokonaisuutta, vaikka silloin vielä ainoa oikea retkeilykohde Tampereella.
Kerron tämän neljän vuoden tapahtumat lyhyesti. Ehkä enemmänkin muistiin itselleni, mutta yhtälailla tiedoksi joillekin kiinnostuneille retkeilyn kehittäjille.
Vuoden 2018 tapahtumat ovat lyhykäisyydessään: Kintulammin retkeilyalueesta tuli luonnonsuojelualue. Istuin paljon palavereissa joiden aiheena oli retkeily. Retkeily Tampereella ja myös Tampereen kaupunkiseudun alueella. Kintulammin onnistuneen toteutuksen ja tarinan johdosta retkeily oli kiinnostava teema. Yhtälailla myös luonnonmukainen rakentaminen. Sekin nosti päätään jo tässä vaiheessa ja meillä oli osaamista näistä molemmista aihepiireistä. 2018 laitettiin alulle monta projektia ja hanketta, mutta varsinaisia tuloksia ei syntynyt. Miksi olisi syntynytkään, voi näin jälkikäteen ajatella. Silloin ehkä vielä luulin, että asioita syntyy nopeasti, mutta kuinka väärässä ihminen voikaan olla.
2019 päästiin kuitenkin jo muutamaan asiaan kiinni. Ehkä tärkein oli Tampereen kaupunkiseudun virkistysreittien suunnitelma, missä pohdittiin koko kaupunkiseudun retkeilyn kehittämistä yhteinen näkökulma mielessä. Suunnitelma valmistui loppuvuodesta ja se hyväksyttiin kaikkien kaupunkien ohjenuoraksi tulevaisuutta silmällä pitäen. Samaan aikaan pohdittiin, miten Tampereen omat retkeilyasiat organisoidaan jatkossa. Tietysti meillä, tai ainakin minulla oli tähän vastaus. Me hoidamme kaiken. Ihan näin suoraan asia ei kuitenkaan edennyt, vaan kaupunki piti pitkään ja hartaasti palavereja kaikkien yksiköidensä kesken, missä päädyttiin lopuksi siihen lopputulokseen, että me hoidamme kaiken. Mutta tulipahan istuttua. Palaverien pääaihe taisi olla kuitenkin vastuutahon ja rahoituksen kursiminen kasaan, eli sikäli istumisessa oli aihettakin. Lopputuloksena oli Tampereen kaupungin luontovirkistyksen palveluohjelma ja se valmistui loppuvuodesta 2019. Näin ollen pääsimme valmistautumaan oikean retkeilypalveluita tarjoavan yksikön valmisteluun. Tähän päästiin loppujen lopuksi kiinni sitten vuoden 2020 aikana. Loppuvuodesta 2019 lähdimme Kintulammin kanssa mukaan ”Vuoden retkikohde 2020” kilpailuun. Siinä yleisöllä oli oma osansa, äänestäessään omaa mieluista kohdettaan. Aiheena oli luonnonmukainen retkikohde ja siinä lajissa olimme varmasti maan tuorein ja parhain esimerkki Kintulammin kanssa. Vuoden aikana Kintulammilla vieraili noin 40 000 ihmistä. Vuoden mittaan korjailtiin ja uusittiin myös kaupungin luontopolkuja ja toteutettiin Iidesjärven lintutornin laajennusprojekti.
2020 Kintulammi voitti sitten Vuoden retkikohde kilpailun. Kintulammi sai 38 % kaikista äänistä ja oli ylivoimainen voittaja. Maaliskuun alussa viettettyjä kultajuhlia Helsingin messukeskuksessa varjosti jo uutiset Covid-19 viruksesta ja jo maaliskuun puolivälissä veimme Kintulammille kylttejä, että alue on ns. suljettu yleisöltä. Paikat olivat kuitenkin käytännössä auki ja kun kaupunki ja valtio kehoitti ihmisiä siirtymään harrastuksissaan luonnon pariin, oli soppa valmis. Ihmiset jonottivat makkaravalkeille ja retkeilybuumi hyppäsi silmille, entisen kasvavan kävijämäärän lisäksi. Koko vuoden kävijämäärä oli noin 50 000 henkeä ja veimme alueelle puuta pitkin vuotta. Kaikkiaan noin 120 m3. Vuoden ehkä tärkein projekti oli kuitenkin Retkeilyn kehitysohjelman 2021-2025 toteuttaminen. Se tehtiin yhteistyössä uuden vastuutahon, Tampereen kaupungin kiinteistötoimen kanssa ja näin saimme varmistettua retkeilyn kehittämisen myös tulevina vuosina. Tässä työssä koronavirus oli merkittävänä vauhdittajana ja seisoinkin suuren osan vuodesta joko mikrofonin, lehtimiehen tai kameran edessä kertoen, miten luontoon on helppoa mennä ja että lähiluonto löytyy yleensä kuitenkin yksinkertaisesti oman kotioven takaa. Ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Askelmerkit merkittävän retkeily- ja luontokaupungin toteutukselle oli asetettu. Varsinaisia toteutuksia oli Kintulammin reitistön laajennus Kaulamoisen järvelle. Pienimuotoista, mutta hieno pätkä siitä tuli. Vihdoin kunnolla järvenrantaa kulkea ja yksi uusi tulipaikka. Loppuvuodesta Ympäristöministeriö laittoi virkistysreittien hankkeeseen rahaa hakuun ja me osallistuimme merkittävällä, lähes puolen miljoonan kehityshankkeella hakuun. Vuoden yksi kohokohta oli uuden Retkeilyluotsi konseptin ensimmäinen kurssi, missä koulutettiin Tampereen kaupunkiseudulle retkeilyluotseja hieman alle 30 henkeä. Retkeilyluotsi ohjaa kanssakulkijoitaan vapaaehtoispohjalta ja opastaa tarvittaessa ihmisiä toimimaan oikein retkeilyetiketin ja jokamiehenoikeuksien viidakossa. Käytännössä siis neuvontaa roskaamisen, koirien ja tulenkäytön suhteen. Muina töinä uusittiin muutamia kaupungin luontopolkuja.
2021. Ja niin kävi, että hanke meni alkuvuodesta 2021 läpi. Alkuvuosi oli odoteltu päätöstä puuhuollon merkeissä ja Iiides- ja Vähäjärvelle tehtyjen kelluvien lintujen pesintälauttojen toteutuksessa. Mietimme, että aloitammeko juuri vahvistetut kehitysohjelman mukaisia toimia eri alueilla kun postiin tuli päätös, että vuoden rahoituksemme on nyt kaksinkertainen ja tehtävää on enemmän kuin osasi edes kuvitella. Aikaa toteutukselle oli 9 kuukautta ja osa alueista luonnonsuojelualueilla, joilla rakentaminen piti ajoittua pääosin syyspuolelle rauhtoitusajan ulkopuolelle. Vuoden aikana toteutettiin useita kohteita. Kiimajoen melontareitti Teiskossa uusittiin kokonaan ja sinne tehtiin uusi laavu sekä kunnostettiin kaikki taukopaikat ja rantautumispaikat sekä uusittiin nettisivut ja kartat. Tohlopinsuolle tehtiin uusi esteetön suoluontopolku, missä pääsimme tutustumaan ensimmäistä kertaa laiturirakenteisen luontopolun rakentamiseen. Tohlopinjärvi sai myös uuden esteettömän katselulaiturin. Isohko homma oli myös Pyhä- ja Näsijärvien melontareittien toteutus. Järvien rannoille ja saariin tehtiin kuusi taukopaikkaa liitereineen. Reittien varrelle toteutettiin yhteistyössä HIT ky:n kanssa monta melontahaarukkaa melojien rantautua. En muista monta tarkalleen, mutta hieman alle 15 kpl. Iso homma kuitenkin. Merkittävin toteutus oli kuitenkin Hervantajärven retkeilyalueen toteutus, missä Hervannan eteläpuolelle toteutettiin 10 km opastettua reitistöä, yksi uusi laavu ja kaksi tulipaikkaa. Pitkoksia asennettiin noin 1,5 km. Loppuvuoden viimeisin toteutus oli Kintulammin Keltolahdentien kohtaamispaikkojen toteutus ja tien paikoittainen kunnostus. Hetkessä kaikki kuukaudet olivat vierineet vauhdilla ohi ja kaikki oli valmista. Myös kaikki toteutukset saatiin tehtyä, mitä oli suunniteltukin. Suuri kiitos tästä kaikesta kuuluu tietysti väsymättömälle työjengille, joka jaksoi puurtaa päivästä toiseen eri kohteiden kimpussa. Kiitos kuuluu myös ohikulkijoille, jotka jaksoivat kiittää jokaisella kerralla työtämme luontovirkistyksen rakenteiden parissa.
Vuoden 2022 alussa nimitin itseni Ekokumppanit Oy:n retkeilypalvelupäälliköksi. En siksi, että olisin tarvinnut titteliä, mutta projektisuunnittelija tai projektipäällikkö ei kerro mitään ihmisen työstä. Halusin helpottaa omaa arkeani kertoessani työstäni eri tahoilla. Tittelin kautta asia on jo pitkälti selvä, ennen ensimmäistä suun avausta. Tämän vuoden alussa Tampereen eri taukopaikoille on rahdattu hieman alle 400 m3 polttopuuta. Mikäli nämä kaikki puut kuluvat vuoden loppuun mennessä, (ja ne kuluvat) käy kohteilla arviolta noin 200 000 vierailijaa, retkeilijää ja tai mitä lie makkaranpaistajaa. Se tuntuu hyvältä, että ihmiset lähtevät luontoon. Se on itseasiassa perimmäinen tarkoitukseni tässä työssä. Saattaa ihmisiä luonnon pariin. Jokainen luontokokemus on paitsi liikettä, fyysistä liikkumista myös avain luontoläheisempään ymmärrykseen. Puhumattakaan tutkitusti taatuista psyykkisistä hyvinvointivaikutuksista. Ei luontokokemus tai käynti luonnossa alkoholin tai huumeiden väärinkäyttöä, sekapäisyyttä tai rapakuntoisuutta mihinkään kerralla muuta, mutta se voi olla avaintekijä myös näiden aiheiden selvittelyssä. Voidaankin puhua enää keskimääräisistä vaikutuksista. Jos jokainen luontokäynti vaatii kilometrin kävelyä voidaan laskea, että Tampereen retkeilypalveluiden kävelyvaikutus on 200 000 kilometriä. Sillä on jo oltava merkitystä. Niin terveydellisesti, psyykkisesti kuin taloudellisestikin.
Retkeilevät arkkitehdit. Olemme tehneet yhteistyötä Tampereella vaikuttavien arkkitehtien kanssa alusta asti. Kintulammin laavuja oli suunnittelemassa työryhmä Malin Moisio, Manu Humppi ja Mattias Puronniemi. Sittemmin Malin ja Manu ovat jatkaneet laavujen ja muiden rakenteiden suunnittelua kohteillemme. Enemmänkin voisimme tehdä laadun, käyttökelpoisuuden, ulkonäön ja toimivuuden suhteen, mutta edelläkävijöitä olemme jokatapauksessa. Olemme ottaneet Tampereen hieman kuin koealustaksi. Tälläistä kokonaisuutta ei ole kuitenkaan muualla Suomessa, vaikka olemme vasta työn alussa. Malin Moisio ja Manu Humppi ovat myös itse tehneet paljon työtä edistääkseen luontorakentamisen ja arkkitehtuurin yhdistämisen tunnustamista Suomessa. Tampereen kohteista on ollut useita artikkeleita kansainvälisissä arkkitehtuurijulkaisuissa ja muussa lehdistössä ympäri maata.
Toivottavasti ehdin kirjoittamaan seuraavat kuulumiset ennen vuotta 2026. Tampereen retkeilypalveluiden tarjontaa ja Ekokumppanien työtä voitte seurata jatkossa sivujen https://retkeilypalvelut.ekokumppanit.fi/ kautta. Varmaan tästä jutusta jäi monta asiaa pois tai vähälle huomiolle. Tärkeintä on kuitenkin, että luontoliikkumisen mahdollisuudet ja retkeilyolosuhteet paranevat ja kaupunki mahdollistaa asukkailleen helpon tavan lähteä maastoon. Vielä kun saisi tuon joukkoliikenteen ja luontonyssekonseptin jalkeille tässäkin asiassa.
Reissu Pete 