Enontekiön sanomat tekivät jutun 7.4.2016 edellisen bloggauksen ja parin sähköpostiviestihaastattelun perusteella. Tekstissä on paljon asiaa ja ydin piilee oikeuksien ja velvollisuuksien veteen piirretyn viivan tuntumassa.
Artikkeli Enontekiön sanomissa 7.4.2016
Opin asian aikanaan Tunturikerho Kolbman tiedotuslehden tekijältä. (Tunnistaakohan kukaan?) Silloin käytiin kovaa debattia jokamiehenoikeuksista ja olin itsekin aktiivisena miettimässä mitä kaikkea mettässä saakaan tehdä. Silloin hän muistutti minua, että jokamiehenoikeudet sisältävät myös ison joukon velvollisuuksia. Asiaa mietittyäni se on jäänyt lähtemättömästi mieleeni ja tavallaan myös tasoittanut käsitystäni jokamiehenoikeuksista tai oikeuksista yleensä asiassa kuin asiassa.
No. Toivottavasti asiaa etenee sille tasolle, että pääsemme siivoamaan aluetta ja jatkossa asenteet paranevat. Olen tyytyväinen jos yksikin henkilö parantaa omaa käyttäytymistään tässä asiassa näiden yhteydenottojen vuoksi.
Reissu Pete 
Poronkusema on vanha matkan pituuden mittayksikkö. Viime syksynä Enontekiöllä vaellellessani totesin, että sen on korvannut tölkinryyppäämä. Se on se matka, jonka mönkkäri- tai kelkkamatkaaja jaksaa tehdä heittämättä tölkin uranvarteen.
Laitoimme rinkkoihin sadesuojan paikoilleen. Sen sisään oli helppo työntää kaikki tölkit ja muoviroskat polun varresta. Pari muovikassillusta jätimme sitten Kalmakaltion parkkipaikan roskikseen. Muovikassitkin löytyi maastosta.