Green care oppimista Kintulammen maastossa!

hiihtäjä_voimapolku 4

Koehiihtäjä lähellä Voimapolku 1 kätköä.

Eteen oli tulossa pari tehtävää. 1. tarkastaa eräs latu lähimettässä sekä 2. miettiä omaa oppimiskäsitystään. Koska arvelin, että ainoa tapa millä opin yhtään mitään on kontekstuaalinen, lähdin koeretkelle. Tässähän ne yhdistyisivät lopuksi molemmat tekemättömät tehtävät. Valitsin vielä sääkalenterista täysin kirkkaan aurinkoisen helmikuun päivän, + 7 astetta lämmintä ja muutamia geokätköjä samaiselta tarkistettavalta alueelta. Parkkeerasin auton lähelle Tampereen kaupungin vuokraamaa Kortejärven tilaa. Ja siitä suksimaan.

Otin suunnaksi ensin Kaukaloisen pienoisen lammen. Matkaa sinne oli kutakuinkin 800 metriä ja jo tällä matkalla aloin oppimaan jotain kantapään kautta. Lumi oli perkeleellisen tahmasta ja tahtoi tarttua, paitsi jokapaikkaan, niin ennen kaikkea suksien pohjiin. Tästä sainkin sitten jo ajattelemisen aihetta tielläni ymmärtää oppimiskäsitysten eri nyansseja.

Kaukaloisen tulipaikka Kintulammen mettiköissä

Kaukaloisen tulipaikka Kintulammen mettiköissä

Jo tässä vaiheessa ymmärsin, että behavioristinen ja myös kognitiivinen oppiminen oli tästä tilanteesta nyt kaukana, sillä enhän olisi edes lähtenyt tälle tahmaiselle reissulle jos olisin uskonut vain hiihdonopettajia, jotka kertovat lumen tarttuvan suksien pohjaan nuoskakelillä.

Saavuin Kaukaloisen tulipaikalle humanistisesti oppien olevani itse vastuussa ymmärtää suksien toimintaa nuoskakelillä. Lisäsin hieman luistoa suksien pohjiin tällä tauolla.

Tulipaikkaa katsellessa jäi hieman kaivelemaan kevytpeitteestä tehty ”laavu”. Tämä nyt hiihdon alla oleva alue oli kuitenkin Kaupungin virkistysaluetta. Jos en väärin muista, niin tästä oli joku taistelu kesken? Että myöhemmin tänne saataisiin kunnon laavut ja muut remelit? Liiterissäkin oli vain pari klapua? Jatkoin oppimismatkaani kohti seuraavaa järveä.

kaulamoinen_kätkö

kaulamoisen ”linnunpönttö” Voimapolku 3

Näiden kahden järven välissä päätin tehdä hiihtämisestäni konstruktiivisen prosessin. Olinhan toki kuullut aiemminkin tahmaisista suksenpohjista ja kokenut niitä itsekin, mutta nyt saatoin uudelleen tuntea miltä se tuntuu ja mitä se merkitsee. Löysin matkalla monen monta tapaa ratkoa ongelmaa suksieni kanssa ja saattaisin tällä kokemallani jopa siirtää kokemaani ja oppimaani tulevillekin sukupolville. Tällä matkalla näiden kahden järven välissä olemiseni saattoi hipoa jo jopa sosiokonstruktiivistä oppimista, sillä lasketellessani alas jyrkkää rinnettä kohden Kaulamoisen rannalla olevaa geokätköä aloin vihdoin yhdistämään varjonpuolella luistavammaksi käyvät suksien pohjat todelliseen elämään. Oikeastaan ei ollut paljoa aikaa rakennella omaa kuvaa, tai havainnoida enää. Nyt oli yhdistettävä nopeasti kaikki opitut asiat vielä pidemmälle Kontekstuaalisen oppimisen puolelle, missä jokainen kurvi ja melkein nurin mennyt mutka muistutti, että on parempi olla nyt aktiivinen oppija ja siirtää nopeasti kaikki oppimansa käytäntöön.

Kintulammen tulipaikka. Pressuviritys, eikä puita lainkaan.

Kintulammen tulipaikka. Pressuviritys, eikä puita lainkaan.

Sain bongattua Kaulamoisen kätkön ja päätin hiihdellä tasaisempia maita kohti Kintulampea, samalla miettien tuota kontekstuaalista oppimista. Luulen, että suurin osa omaa oppimistani nykyään on juuri tätä viimeksi mainittua sanahirviötä. ymmärtää tarkoitus ja siirtää käytäntöön. Tai sitten tuota sosiokonstruktiivista, jolloin ei ihan niin tosissaan vielä siirretä asioita, mutta yhdistellään jo voimakkaasti.

Kintulammen rannalla oleva tulipaikka oli ihan samanlainen kuin aiemminkin nähty. Surkea pressukatos ja liiteri ilman puita. Onneksi ilma oli niin hieno, ettei voi oikein uskoakaan. Hiihdin loppukilometrit Kintulammen ja Kortejärven kämppien kautta takaisin autolle. Siinä matkalla selvisi, että Kintulammen kämpälle pääsee nykyään autolla.

Syöjän ja syötävän risteys.

Syöjän ja syötävän risteys.

Kuukauden päästä tullaan näihin maisemiin pitämään talviretkeilykurssia. Silloin en ole oppilas, vaan jonkinlainen opettaja. Luultavasti yritän saada ihmiset oppimaan ensiksi konstruktiivistisen ja sosiokonstruktiivisen oppimisen kautta ja lopuksi kun lähdemme maastoon kontekstuaalisen oppimisen kautta. Siten heistä tulee lopuksi hyviä retkeilijöitä.

ps. kolmen tunnin seikkailu laski stressitasoni alimmilleen moneen päivään!

Tietoja Reissu Pete

Arktisiin juttuihin hurahtanut ukko on nyttemmin kiinnostunut aiempaa enemmän ympäristöön liittyvistä asioista.
Kategoria(t): Kolbma, Retkeily, ympäristökasvatus Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Green care oppimista Kintulammen maastossa!

  1. TiMoKo sanoo:

    Ehkä jotain näistä oppimismenetelmistä olisi pitänyt käyttää, kun aikanaan piti opiskella deskriptiivistä geometriaa. Silloin ne jäi käyttämättä ja myös retkeilyn opettelussa nämä menetelmät on jääneet käyttämättä. Ei taida minusta tulla hyvää retkeilijää

    • Reissu Pete sanoo:

      Oppiminen on kokonaisvaltaisesti ihmisen elämänkulussa. Kyllä se siitä kato, kun pohjimmiltaanhan tuo käsittää vain skaalan missä katsot sivusta kun joku lyö kirveellä jalkaansa ja että lyöt itse kirveellä jalkaasi. Kyllä se oppiminen siinä jossain välissä tapahtuu ihan itsestään.

  2. Kullervo sanoo:

    Mukava kuulla että Voimapolku oli päässyt tuollaisen tieteellisen kokeen kohteeksi. Noita löytyy muuten lähitienoilta vielä lisääkin, tosin maasto taitaa sopia paremmin lumikengille kuin suksille.

  3. Sanna Hakkarainen sanoo:

    Todella mielenkiintoisesti ja hauskasti lähetytty oppimiskäsityksiä. Hauskaa luettavaa taas kerran! =)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s